Kovasta harjoituksesta seuraa ns. akuutti väsymys, jolloin keho on heikompi kuin ennen harjoitusta. Akuutin väsymyksen aikana lepo ja ravinto ovat avainasemassa, jotta keho lähtee korjaamaan harjoituksesta syntyneitä vaurioita ja täten palautuu. Palautumisen aikana suorituskyky alkaa taas hiljalleen nousta. Treenin ollessa kovuudeltaan ”optimaalinen” suorituskyky nousee muutaman päivän kuluessa lähtötasoa aavistuksen korkeammalle tasolle.

Kun suorituskyky on noussut lähtötasoa korkeammalle tulisi tehdä uusi kehittävä harjoitus. Tätä kaavaa toistamalla saadaan rakennettua positiivinen kierre, jonka seurauksena suorituskyky nousee harjoituksesta toiseen. Tämä on tietysti vain teoriaa aiheesta ja asian käytäntöön vieminen vaatii kokemusta ja oman kehon tuntemista kohtuullisella tasolla.

Jotta tekstiin tulisi käytännön kosketusta annan esimerkin. Maanantain treenissä tulee yhteensä kuusi työsarjaa rintalihaksille, jotka ovat haastavuudeltaan sopivan tiukkoja olematta kuitenkaan kaikki täyteen uupumukseen saakka vietyjä. Tästä seuraa edellä mainittu akuutti väsymys ja muutaman päivän päästä hyvässä levossa ja ravitsemuksessa suorituskyky nousee lähtötasao korkeammalle tasolle. Tässä tilanteessa (esim. torstaina) tulisi antaa uusi harjoitus, jossa tehdään jälleen kuusi työsarjaa rintalihaksille.

Jos uusi harjoitus toistetaan liian nopeasti, on edellisestä harjoituksesta palautuminen vielä kesken, ja täten suorituskyky ei lähde nousemaan. Jos taas uusi harjoitus toistetaan liian harvoin, alkaa suorituskyky lähteä laskuun ja uusi harjoitus tehdään taas ns. lähtötilaneesta, eikä täten positiivinen kierre ala syntyä.